Appelsiinimakkara

Kello puoli kolme aamuyöstä

hän kampesi alastoman vartalonsa kostealta vuoteeltaan. Kasvot hikeä valuen hän juoksutti hanasta vettä kylmemmäksi. Hänen päänsä tuntui tahmean turvonneelta ja korvissa kuului kummallinen sirisevä ääni. Huuhdeltuaan kasvonsa ja niskansa aavistus viileyttä tuntui hänen ihollaan, hänen kääntyessään kurottamaan pyyheliinaa. Hän sytytti savukkeen. Se liimautui kiinni sormien väliin ja kastui nenänvieristä tippuvista hikipisaroista. Hän repi mytyn talouspaperirullasta ja kuivasi kasvojaan, imaisten aina välillä henkisavut. Keittiön sipulin muotoinen kello raksutti. Hän avasi jääkaapin oven ja katsoi pullojen rivistöä. Hän otti keltaista juomaa sisältävän huuruisen pullon ja siveli sillä punaisina kuumottavia poskiaan. Sitten hän laittoi pullon takaisin paikalleen ja sulki oven huolellisesti. Heitettyään sammuneen tupakan pois, hän laahusti makuuhuoneen ovelle. Rypistynyt lakana ja tummaksi kostunut tyyny ilkkuivat. Paikka, johon hän oli voinut paeta maailman pahuutta. Ojentaa väsyneet raajansa ja kääriytyä sikiöasentoon unohtamaan. Nyt tuntemattomaksi muuttuneena hikimerenä, josta kuumuuden punakyntiset sormet ojentelivat häntä kohti. Henkäystäkään ei tuntunut hänen vartalollaan hänen astuessaan avoimen tuuletusikkunan eteen. Häneen iski tarve huutaa vastalause. Ei se kuitenkaan tiputtaisi asteita, hän ajatteli ja poistui ikkunan luota huokaisten väsyneenä. Nyt silmissä paheni kipu, joka oli hiipinyt niihin näiden viikkojen aikana. Hän kääntyi ja käveli toiseen huoneeseen. Avattuaan parvekkeen oven, hän vihdoin tunsi ilman liikahduksen. Mietittyään hetken, hän otti sohvaa peittävän päiväpeitteen ja viikkasi sen parvekkeen lattialle. Hän asettui ähkäisten selälleen kovalle alustalle. Hänen alaston vartalonsa kihelmöi ponnistuksesta ja hetken hän jo ajatteli, että ajatus oli sittenkin huono. Mutta yhtäkkiä kostean suon hajuinen ilmanvire leijaili vasemman kyljen yli hänen sieraimiinsa. Hän tunsi nenässään sammaleen ja mätänevien lehtien aromit. Hetken hän oli aistivinaan kuivaan maahan putoilevien sadepisaroiden aikaansaaman huumaavan ihanan tuoksun. Hän oli jo unen kuilun laidalla, kun viimeisenä hänen tajuntaansa leijaili ilman mukanaan kuljettama appelsiinimakkaran vieno kutsu.

0 kommenttia:

Blogger Templates by Blog Forum