Kaiken takana

Terttu P. oli saanut tarpeekseen. Nyt riittivät silmiään muljauttelevat miespomot korkealle pumpatuilla kaasujousituoleillaan. Terttu P. oli nähnyt viimeiset kravattien pullistamat, laikukkaan punaiset kaulat kuin apua haroen nykimässä toisiaan kohti kuukausipalaverissa naisen esittämän kommentin jälkeen. Ei enää mustien puolikenkien suihkivan mukakiireistä marssia esimiesten kokoontuessa puimaan uusia kiemuroita asemansa ja kotihirmujensa kulahduttamien kasvojen säilyttämiseksi. Terttu P. tökkäsi ikuisesti dieetillä olevien ikuisten tekoblondien narskuporkkanat kukkapurkkeihin kasvamaan uusia narskutettavia uusille ikuisella dieetillä oleville ikuisesti tekoblondeina säilyville konttorinaisille. Lopuksi Terttu P. kävi vessassa tekemässä ison ruikulin pönttöön eikä harjannut eikä suihkauttanut mäntymetsän tuoksuista ilmanraikastajaa. Miksi kerron Terttu P:stä? No itse asiassa hänellä ei ole mitään tekemistä varsinaisen tarinan kanssa, mutta olisihan mukava seisoa tuollaisen naisen selän takana ja marssia hänen perässään ulos ilmastointihelvetin tukehduttamasta laatusertifikaattiapinatalosta, jossa ainoa jolla on todellista päivittäismerkitystä on ettei ole kovin hyvä missään.
Kaiken takana on ikuinen arvoitus, mystinen totuus, joka pukeutuu arkipäivän naamioon voidakseen lähestyä tavallisen ihmisen jokapäiväistä taistelua. Totuus, joka harvoille ja vain valituille taistelijoille aukaisee valonsa oven ja päästää kutsutut sisään loistavaan, mielen mykistävään hoviinsa. Ken on joskus tästä ovesta astunut, ei koskaan tule ennalleen. Ja hänen sielunsa tulee ravituksi ihanimmista ihanimmilla tiedon ja viisauden hedelmillä ja janonsa sammuttaa nerouden nektarit. Sori, Terttu P. vinkkaa ovella, mun tarttee mennä.

0 kommenttia:

Blogger Templates by Blog Forum