Kallokian salaisuus

Sade valui hämärän läpi ja löysi suojaisimmatkin kolot Danagin varustuksesta. Läpikastuneena ja kylmissään se jatkoi taivaltaan suuren metsän läpi johtavaa polkua. Tämä matka oli ainoa, jonka Danag koskaan oli tehnyt. Siltä siitä tuntui, muilla matkoilla ei koskaan olisi merkitystä, vain tämä matka merkitsi. Outo jäykkyys rintaa painaen se oli hyvästellyt kotikolonsa tutun ja turvallisen lämmön. Nyt ei ollut muuta suuntaa, kuin eteenpäin. Danag ravisteli turkkiaan jatkaen samalla liikettään eteenpäin. Säälimättömästi iskeytyvät pisarat iskivät sen silmiin, sumentaen tumman maiseman välillä näkymättömiin. Danag joutui räpyttelemään nähdäkseen mihin astui ja pysyäkseen polulla. Välillä se henkäisi epätoivoisena matkan tuntuessa liian vaikealta. Karvaiset kyljet vetäytyivät hetkeksi lommoille, kun se päästi ilman purkautumaan ja samalla sen kurkusta karkasi pieni, valittava inahdus. Mutta Zenga oli vaarassa, Danagin oli pakko jatkaa eteenpäin, Zengan henki riippui siitä.

Muutamaa tuntia aiemmin Danag oli uneksinut kolonsa hiljaisessa kehdossa. Ulkoa vaimeasti kantautunut sateen ropina oli vaivuttanut sen suloiseen uneen. Se oli leijaillut haaveiden niityllä perhosia katsellen. Yhtäkkiä kolon suulta oli kuulunut kovaa ääntä. Danag oli säpsähtänyt heti jaloilleen ja kaikki aistit valppaina se katsoi pimeän läpi, kuono hiljaisesti haistellen sisääntulotunnelin ilmaa. Sitten se tunnisti Pomin äänen ja kaivautui kolon suulle. Pom oli lentänyt Kallokiasta ja läähättäen kertonut Danagille Zengan joutuneen vaaraan Ahilibin juhlissa. Ahilib hallitsi Kallokiaa yksin vanhempiensa kadottua matkallaan naapurimaakuntaan puoli vuotta aiemmin. Zenga sai kutsun juhliin Ahilibin nähdessä sen viikko sitten Kallokian markkinoilla, Zenga oli myymässä pihkaa isänsä kanssa. Varhain tänä aamuna Zenga oli isänsä saattamana lähtenyt Kallokiaan. Ja nyt Pom oli tullut kertomaan Danagille vaarasta, joka uhkasi Zengaa.

Danag saapui Kallokiaan ja suunnisti juhlatalolle. Talo sijaitsi suuren aukean laidalla, kirkkaasti valaistuna se erottui pitkän matkan päähän muuten hämärässä kylpevässä Kallokiassa. Nähdessään portailla seisovat vartijat, Danag päätti olla yrittämättä sisään pääoven kautta ja liikkuen valojen tavoittamattomissa se suunnisti palvelijoiden sisäänkäynnin luo. Ovi oli lukittuna ja Danag alkoi katsella talon lähellä kasvavia lenkorapensaita, jos jokin oksista olisi riittävän lähellä. Yhtäkkiä ovi aukesi ja valkoisiin pukeutunut kvantteri astui ulos kantaen jäterasioita ottimissaan. Kvanttereilla oli alemman luokan sensorit, joten Danag näki tilaisuutensa tulleen, kun kvantteri käänsi selkänsä ja alkoi syöttää rasioita jäteseinään. Danag livahti sisään.

Äänettömästi Danag liikkui keittiön seinustoja pitkin juhlatilaan johtavalle ovelle. Kvantterit liukuivat ovesta sisään ja ulos ja Danagin oli vain katsottava sopivan kuormitettu kvantteri, joka oli menossa saliin. Sellainen tulikin pian ja Danag luikahti salin puolelle ja piiloutui seinän vierustalla olevan valopaaden taakse. Siristeltyään hetken salin kirkkaassa valossa, alkoivat salin näkymät kaikessa järkyttävyydessään hahmottua Danagin tajuntaan. Keskelle salia oli muodostettu viiden häkin rivi. Zenga kyyhötti Danagista katsoen toisessa häkissä. Ahilib ja kolme pitkäkärsäistä ruudokkia pelasivat juhlasalin korokkeella olevalla kämmenpöydällä totuutta ja tehtävää. Kvantterit pitivät huolta, että mallubajuoma ei loppunut pelaajien käsien ulottuvilta. Ruudokkien kovaäänisestä murahtelusta sinertävää mallubaa oli nautittu jo runsain mitoin. Danagilta oli päästä voihkaisu, kun hän huomasi pelaajien edessä olevien kahden ensimmäisen häkin alle leviävät punaiset lammikot. Zengan isän liikkumaton hahmo oli mytyssä ensimmäisessä häkissä. Samassa eräs ruudokeista puhkesi innostuneeseen molotukseen, hän oli selvästikin voittanut ja määräsi tahtomalleen häviäjälle totuuden tai tehtävän. Danag ei ymmärtänyt mitä voittaja sanoi, mutta näki kuinka toinen hävinneistä ruudokeista nousi horjuen ja hörppäsi mellubapullostaan. Sitten se meni kolmannen häkin luo ja pisti rumat kasvonsa kiinni häkkiin katsellen sisällä peloissaan tärisevää metsäläistä. Danag näki, että se oli pieni, hopeaturkkinen olento. Ruudokki lipoi matomaisella kielellään ilmaa ja astahti sitten puoli askelta taaksepäin. Se nosti kuvottavat kätensä eteensä ja ryppyisen nahan sisältä ilmestyivät pitkät ja käyrät kynnet. Danag halusi huutaa ja juosta apuun, mutta se tajusi, että näin tekemällä se pääsisi vain omasta hengestään eikä kukaan pelastuisi.

Ahilibin vanhempien aikaan metsäläiset olivat aina tervetulleita juhliin. Silloin vallitsi yhteistyön aika, metsäläisten uurastus Kallokian hyvinvoinnin puolesta ei jäänyt huomiotta. Mutta vanhempien kadottua ja Ahilibin suruajan päätyttyä ja hänen otettuaan Kallokian johtoonsa, eivät metsäläiset enää saaneet kutsuja juhliin. Heidän työnsä hedelmät Ahilib kyllä poimi. Ahilib oli saattanut monia muutoksia voimaan koskien metsäläisten oikeuksia ja velvollisuuksia. Hän oli kehittänyt tuotekiintiöitä ja niiden noudattamatta jättämisestä aiheutuvat sanktiot. Kallokiaan oli äskettäin alettu rakentaa työlaitosta, johon rikkomuksia tehneet metsäläiset tultaisiin tuomitsemaan tuotteliaaseen työhön. Zengan saama kutsu Ahilibin juhliin olikin herättänyt kahdenlaisia ajatuksia. Toisten mielestä oli Zengan velvollisuus, jopa kunnia mennä paikalle. Toisten mielestä asiassa oli jotain pahasti pielessä, mutta yhtä kaikki, Zenga ei voinut kutsusta kieltäytyä. Danag ei osannut olla huolissaan, koska Zenag lähti isänsä kanssa. Ruudokkien ilmestymisestä Kallokiaan ei kenelläkään ollut aavistusta.

Danag mietti kuumeisesti, ruudokki nautiskeli vieläkin tulevasta hirveydestä. Silloin Danag huomasi valopaaden taakse piilotetun säätöpaneelin. Danag muisti, että ruudokeilla, kaikista hirveistä voimistaan huolimatta, oli yksi suuri heikkous. Danag tutki kiihtyneenä säätöpaneelia ja laittoi sitten kostean tassunsa liukusäätimien päälle ja hivutti ne kaikki yhdellä nopealla liikkeellä ala-asentoon. Valot sammuivat. Danag lähti heti liikkeelle ja vapautti kaikki kolme metsäläistä. Iskuun valmistautunut ruudokki ja hänen kaksi kaveriaan murahtelivat umpisokeina pimeässä. Kuului kolinaa ja nesteen lorinaa. Kvantteri oli ilmestynyt säätöpaneelin luo ja valot leimahtivat saliin. Viimeinen, minkä Danag, Zenga ja kaksi muuta metsäläistä näkivät, oli kauhistuneen Ahilibin katse, kun metsäläisen tappoon valmistautuneen ruudokin kynnet olivat iskeytyneinä hänen kaulaansa.

0 kommenttia:

Blogger Templates by Blog Forum