Lato palaa
21.5.2008 by Katili
Olin viiden paikkeilla ja leikin lähistöllä olevan talon kahden pojan kanssa. Kai minä olin niin sanotusti kulmakunnan kauhu, koska en muista mitään pitkäaikaista kaveriyhdessäoloa, heidänkään kanssaan. Salaperäisesti erinäiset yhdessäolokiellot astuivat jo silloin voimaan. Näiden poikien koti oli luullakseni maalaistalo ja muistan istuneemme talon viereisellä kalliolla kehittelemässä jotain vinhaa. Siinä alhaalla, tien toisella puolella oli heinälato. Jostain juttu lähti liikkeelle ja kohta jo toinen pojista lähti kotiinsa hakemaan tulitikkuja.
Menimme latoon hiippaillen ja kokeilimme heinien palamista. Ne lehahtivat hirveään roihuun ja muistan, kun sydän kurkussa juoksimme takaisin kalliolle. Sieltä näimme, kuinka koko lato paloi, palokuntakin oli kutsuttu paikalle. Mietimme karkaamista ja ulkona nukkumista, mutta meidät löydettiin. Rangaistus, mikä se olikin, oli takuulla paikallaan. Ainakaan emme koskaan enää saaneet olla yhdessä.
Menimme latoon hiippaillen ja kokeilimme heinien palamista. Ne lehahtivat hirveään roihuun ja muistan, kun sydän kurkussa juoksimme takaisin kalliolle. Sieltä näimme, kuinka koko lato paloi, palokuntakin oli kutsuttu paikalle. Mietimme karkaamista ja ulkona nukkumista, mutta meidät löydettiin. Rangaistus, mikä se olikin, oli takuulla paikallaan. Ainakaan emme koskaan enää saaneet olla yhdessä.
