Laura

Nainen otti mustasta selkärepusta eväsrasian ja asetti sen varovasti kaksin käsin pidellen ikkunalaudalle valkokankaan telineen taakse.
Laura oli jo nuorena tyttönä, aloittaessaan ensimmäisessä työpaikassaan, heti keskikoulun päätyttyä, ottanut harteilleen päivystyksiä muilta, koska näillä oli tärkeitä menoja tai perhevelvollisuuksia. Lauran isäpuoli oli ollut alkoholisti ja väkivaltainen humalassa ollessaan. Laura muutti kotoa sen jälkeen, kun isäpuoli oli alkanut ahdistella häntä seksuaalisesti. Teini-ikäinen tyttö istui usein yksin myöhään perjantai-iltaisin suuressa toimistossa ja odotteli viimeisiä asiakirjoja tuovaa kuskia. Mutta Lauralla oli haave. Hän halusi oppia mahdollisimman paljon alasta ja edetä omin avuin. Siksi mikään työ ei ollut epätärkeä, kaikesta pystyi oppimaan ja kehittymään.
Nainen kiinnitti videotykin töpselin seinässä olevaan jakorasiaan ja kokeili, että laite toimi ja kankaalla oleva valoneliö oli mahdollisimman tasaisen muotoinen.
Lauran lähettinä alkanut ura eteni. Ensin konekirjoittajaksi, sitten vaativampiin toimistotehtäviin. Alkuun Lauraa suorastaan huimasi, kun hänen ansionsa nousivat muutaman ensimmäisen vuoden aikana miltei kolminkertaisiksi. Hän päätti osoittaa kiitollisuutensa työnantajaa kohtaan puskemalla työssään kahta hullummin. Vanhemmat työntekijät toppuuttelivat intomielistä tyttöä ja sanoivat suoraan, että tuota tahtia hän tekisi vielä jonkun heistä tarpeettomaksi. Lauran mielestä sellaiset puheet olivat kateutta.
Nainen kattoi pitkälle, suorakulmion muotoiselle pöydälle kahvikupit ja lautaset. Hän laittoi jokaisen kupin korvaan tummanpunaisesta servetistä taittelemansa linnun pyrstön.
Sitten hän muutti Helsinkiin, miehen perässä. Laura jätti mielellään taakseen pikkukaupungin ahdistavan, umpimielisen ilmapiirin Eräänä kauniina juhannuksena Laura vihittiin kotikaupunkinsa kirkossa. Hääviikonlopun jälkeen oli jälleen palattava toimistoon puurtamaan. Nuoren parin rahat eivät muuhun häämatkaan, kuin kotimatkaan riittäneet. Lauran mies oli nuori tyhjätaskuinen muusikko.
Nainen kävi valuttamassa kahvinkeittimessä valmistamansa kahvin huolellisesti puhdistamaansa valkeaan, suureen pumpputermokseen ja kantoi sen pöydän keskelle.
Laura rakasti miestään, mutta ei koskaan voinut täysin hyväksyä, että oli perheessä ainoa, joka kävi säännöllisessä päivätyössä. Mies oli usein työttömänä ja suunnitteli silloin aina kavereidensa kanssa loistavia liikeideoita . Lauran herätyskello soi samaan aikaan joka arkiaamu Melkein kymmenen vuoden avioliiton jälkeen, kumpikin kulki oikeastaan omia polkujaan. Laura huomasi yhä useammin viihtyvänsä työtovereidensa kanssa kaupungin baareissa työajan jälkeen, miehen puuhatessa musiikkiliikettä parin kaverin ja pankin kanssa.
Seuraavaksi nainen avasi huoneen nurkassa olevan kaapin alaoven ja laittoi esille lasisille lautasille siellä olevista keksipakkauksista kaksi eri lajitelmaa, yhden kumpaankin päähän pöytää.
Heidän avioliittonsa roikkui jo kuilun reunalla, kun Laura miltei kolmikymppisenä huomasi olevansa raskaana. Laura halusi saada lapsen ja pitää siitä huolta, vaikka yksin. Huikentelevainen, mutta pohjimmiltaan kiltti mies tahtoi kuitenkin pitää perheen koossa vauvan vuoksi. Äitiysloman aikana lapsi sai Lauran unohtamaan kellon kanssa juoksemisen ja närästävän stressin. Paluu työhön tuli liian äkkiä. Hänen alallaan alkoivat suuret rakennemuutokset. Lomautukset, irtisanomiset ja taloudelliset syyt olivat yhtäkkiä kaikkien huulilla Paperipinot, joita Laura selvitti kasvoivat moninkertaisiksi ja hänen oli entistä tiukemmin sinniteltävä pitääkseen työnsä.
Nainen kävi noutamassa keittosyvennyksen jääkaappiin edellisenä iltana laittamansa kivennäisvesipullot ja laittoi ne pyöreille metallisille tarjottimille korkinavaajien ja kertakäyttöpikarien kera.
Laura onnistui sinnittelemään vaikeiden aikojen läpi muuttumalla lähes robottimaisen tehokkaaksi työntekijäksi, joka ei koskaan valittanut mistään todellisesta. Yksityiselämässä ei sinnittely enää auttanut ja Laura erosi miehestään lapsen aloittaessa koulun. Yksinhuoltajuus iski pelottavana vastaan, kun lapsen hoidon taloudellinen puoli jäi miltei pelkästään Lauran hoidettavaksi. Hän alkoi lisätä ruokaostoksiinsa muutaman oluen iltaa varten. Tuntui vähemmän ahdistavalta ja uni tuli helposti. Laura ei edes huomannut, kun kaljaa meni jo useampi litra jokaisena iltana, paitsi sunnuntaina, se oli Lauran periaate.
Nainen katsoi ympärilleen ja kävi pyyhkäisemässä kämmensyrjällään keksinmuruja. Sitten hän otti tuolilla olevasta repusta hedelmäpussin ja muovisen kotelon.
Seuraavat kymmenen vuotta hujahtivat krapulaisena ylitöissä istuessa ja pienessä pöhnässä aamuyön tunteihin saakka televisiota katsellessa. Aika ajoin Laura riuhtaisi itsensä irti koomastaan ja teki pitkiä retkiä tyttärensä kanssa luontoon, leipoi tämän kanssa tai vietti telttalomaa uiden ja hupsutellen. Mutta nämä harvinaiset hetket vähenivät sitä mukaa kun tyttö varttui ja Lauran työkiireet kasvoivat. Hän vaihtoi työpaikkaa, mutta tahti tuntui vain kiihtyvän. Oli hetkiä, jolloin hän tajusi, että kaikki oli hänestä itsestään lähtöisin, eikä firman vaihtaminen mitään muuttanut. Mutta pelko, että joutuisi työelämän ulkopuolelle sai hänet kuluttamaan itseään kahta hurjemmin.
Hän avasi videotykkiin yhdistetyn tietokoneen ja asetti kotelossa olleen levykkeen koneeseen. Hän avasi Power Point ohjelman ja testasi, että levyke toimi.
Tyttären elämä alkoi mennä levottomaan suuntaan ja Laura syytteli humalapäissään itseään. Kun tytär juuri lukion kynnyksellä joutui hankkimaan abortin, Lauran elämä oli jo kaaosmaisessa tilassa. Hän yritti tukea lastaan ja kun tämä jonkun ajan kuluttua ilmoitti haluavansa muuttaa pois kotoa, Laura piti ajatusta ensin kammottavana, liian lopullisena ja pelästyi. Mutta kolmen keskiolutlitran jälkeen alkoi ajatus vaikuttaa jo ihan mukiin menevältä. Eipä tarvitsisi enää yhtään yrittää piilotella juomistaan ja saisi nukkua vaikka koko päivän ilman tunnon tuskia.
Nainen katsoi esitystä valkokankaalta ja tarkisti samalla ajan ranteessa olevasta kellostaan. Se oli viisitoista yli seitsemän.
Viime vuonna Laura oli joutunut leikkaukseen. Hän oli tiennyt vatsassaan tuntuvien möykkyjen olevan epänormaaleja, mutta kun hän vihdoin kävi näyttämässä niitä lääkärille, oli leikkauspöydälle jo kiire. Koko kohtu jouduttiin poistamaan, koska myoomat olivat päässeet niin suuriksi. Leikkauksen jälkeisenä viiden viikon sairaslomallaan Laura ensimmäistä kertaa alkoi ajatella elämäänsä ja sen suuntaa. Työhön paluu kuitenkin katkaisi nopeasti hennoilta ajatuksilta siivet ja mieletön painaminen ja iltakaljoittelu jatkui entiseen malliin.
Nainen otti hedelmäpussista kaksi värillistä kerää ja laittoi ne tietokoneen viereen. Samalla hän otti levykkeen suojana olleen muovikotelon ja laittoi sen hedelmäpussin kera repun pohjalle.
Firmaan tuli uusi, viiden vuoden sisällä jo kolmas, johtaja. Tämä alkoi välittömästi panna henkilökuntaa kuriin ja järjestykseen. Lauralle oli ehtinyt kerääntyä jo 32 vuoden kokemus samalta alalta, mutta uusi, Lauran Hitleriksi nimittämä johtaja nollasi Lauran työkokemuksen ja kohteli tätä kuin vähämielistä aloittelijaa, varsinkin, jos Laura uskalsi esittää eriäviä mielipiteitä kuukausipalavereissa. Yrityksistään huolimatta Laura ei kyennyt olemaan uudelle pomolle mieliksi ja mies alkoi pompottamisen ja puhuttelujen sarjan. Huhtikuussa Laura tuli sietokykynsä rajalle. Hän hakeutui päivystävälle lääkärille ja purskahti itkuun. Kahden viikon sairasloman aikana Laura alkoi laittaa elämäänsä järjestykseen ja lopetti juomisen.
Nainen otti keltaisen eväsrasian ikkunalaudalta ja asetti sen rauhallisin ottein tietokonepöydän alla olevaan roskakoriin.
Sairaslomalta palattuaan Laura kertoi työpaikalla, lääkärin ohjeiden mukaan, avoimesti uupumuksestaan. Vähän ajan kuluttua hän sai huomata jäävänsä usein ulkopuoliseksi entisistä käytäväkeskusteluryhmistä. Hän jatkoi kuitenkin työntekoaan kuin ennenkin ja nautti kuukausi kuukaudelta enemmän uudesta, selkiytyneestä minästään. Samanaikaisesti hänelle alkoi myös muodostua tarkempi käsitys omista taidoistaan. Ja hän opetteli sanomaan ei. Se ei ollut helppoa, varsinkin kun työkaverit ja pomo alkoivat kohdella häntä hankalana henkilönä, joka ei ollut yhteistyökykyinen.
Hän otti värikkäät kerät ja kieritettyään ne auki, ahersi hetken keskittyneesti jäykän tuntuisilla sormillaan.
Firmassa työskentelevä kolmekymppinen mies oli alkanut juoda. Hän esiintyi työpaikalla humalassa ja teki virheitä. Sitten hän mitään ilmoittamatta jäi pois työstä. Seitsemän viikon ryyppyputken jälkeen hän saapui toimistolle tutisevana ja viinalta haisten. Hitler ja toinen pomo veivät hänet lääkäriin. Miehellä oli kuulemma vapaa-ajan harrastuksesta aiheutunut stressi. Mies palasi työhön kahden viikon sairasloman jälkeen. Kuukausikokouksessa Hitler painotti, että miehellä on ollut vaikea burn out ja kaikkien olisi ymmärrettävä ja annettava tukensa miehelle, nyt kun tämä oli palannut töihin. Laura erehtyi kerran sanomaan eräälle työtoverille, että alkoholistilla on aina syitä juomiseensa. Pian tämän jälkeen Hitler kutsui Lauran puhutteluun ja sanoi tämän jyräävän muita ja ettei sellainen peli vetele. Lauran tulisi miettiä käyttäytymistään, jos halusi jatkaa firmassa. Hän määräsi samalla Lauran tästedes hoitamaan omien töidensä lisäksi myös kokoustarjoilun.
Nainen viritti ensin sinisen, sitten punaisen johdon, kokeillen huolellisesti, että liitoskohdat pitäisivät. Sitten hän otti reppunsa ja katsoi kelloa. Viisi yli puoli kahdeksan. Hän poistui huoneesta.
Tasan kello kahdeksan kuusi miestä asettui pöydän ääreen leikkisän miehekkäästi vitsaillen. Johtaja istui pöydän päätyyn, lähelle tietokonetta ja toivotti kaikille hyvää huomenta. Hän pyysi lähinnä ovea olevaa osastopäällikköä sammuttamaan hetkeksi valot ja käynnisti ohjelman. Valkokankaalle ilmestyi suuri punainen numero viisi. Johtaja ähkäisi kummastuneena, mutta tuijotti toisten tapaan kankaalle, kun numero vaihtui ensin neljäksi, sitten kolmeksi, kahdeksi, yhdeksi. Sitten tuli parin sekunnin tauko ja esiin tuli sierettyneen näköinen naisen käsi, jossa nivelien kohdalta paksuuntunut keskisormi sojotti pystyssä.
Sitten esiin ilmestyi numero nolla. . .

0 kommenttia:

Blogger Templates by Blog Forum