Äänet

Pinja kolusi vaatekaapin hyllyn taimmaisetkin, mutta mustat liivit eivät sattuneet käteen. Hänen piti olla kymmenen minuutin kuluttua keskustassa työhaastattelussa, mutta aamu oli tapansa mukaan venynyt. Nyrein ilmein Pinja päätti hyväksyä ihonväriset liivit. Ne kyllä jo haiskahtivat, pesutupaan ei ollut ehtinyt pitkään aikaan. Sekin vielä. Hänen teki mieli istahtaa eteisen lattialle vedettyjen vaatteiden päälle ja antaa olla koko työjutun. Joku huijari kuitenkin, niin kuin se viimeviikkoinen. Kuusi euroa tunti ja viisi senttiä lomakkeelta. Lisäksi olisi pitänyt matkustaa Suomea ympäri, eikä siitä edes vuokrarahaa olisi saanut. Pinja vetäisi kaulahuivin ja takin eteisen naulakosta, muisti yhtäkkiä avaimet ja palasi rapusta vielä hakemaan kännykkänsä. Ulkona tihutti vettä taivaan täydeltä. Hyvästi kampaus, hän ajatteli ja juoksi pysäkille päin punaisia valoja. Valkoinen pakettiauto tööttäsi ja Pinjan teki mieli näyttää keskisormea, mutta bussi oli juuri tulossa, ei ollut aikaa. Kopeloituaan aikansa reppunsa sisältöä hän löysi matkakortin ja istahti vapaalle penkille huokaisten syvään. Hän kaivoi puhelimen esiin. Se oli ollut äänettömänä aamuyöstä asti, että hän sai nukkua rauhassa. Kolme puhelua. Kaikki äidiltä.

Pinja katsoi ulos. Jalkakäytävillä kiirehtivät ihmiset suojasivat itseään sateelta, kuka sateenvarjolla, kuka pelkällä kädellä. Äiti soitti vieläkin joka päivä, vaikka Pinja oli asunut poissa kotoa jo yli kaksi vuotta. Eihän siinä sinänsä mitään pahaa ollut, mutta joskus Pinjaa ärsytti. Tuntui kuin äidin katse olisi huolehtimassa hänen elämästään vielä, vaikka hän oli jo itsenäinen aikuinen ihminen. Joskus kyllä sattui, että äidin huolehtiminen sattui oikeaan hetkeen. Niin kuin neljä kuukautta sitten, kun Pinja oli niin alamaissa, ettei jaksanut enää nousta ylös sängystä, puhumattakaan ulos menemisestä. Poikakaveri oli siististi siirtynyt pois hänen elämästään mitään selittämättä. Ensin Pinja oli ostanut kaikilla rahoillaan jäätelöä ja makeisia. Lopulta hän oli vetelehtinyt sotkuisessa asunnossaan likaiset olovaatteet yllään, potkien tyhjiä karkkipusseja ja jäätelörasioita, jotka lojuivat pitkin lattioita. Silloin äiti oli ilmestynyt hänen ovelleen. Mitään sanomatta äiti oli aukaissut tuuletusikkunan, kaivanut ison kasan muovikasseja ja alkanut kerätä roskia. Imuroinnin ja tiskauksen jälkeen äiti oli komentanut Pinjan pesulle ja pukeutumaan. He olivat käyneet ostamassa uudet vaaleat verhot ja korjanneet keittiön lampun. Pinja muisteli asunnon näyttäneen lämpimän kotoiselta. Tosin se oli jo jälleen alkanut rempsottaa. Pinja jäi pois keskustan pysäkillä ja käveli kiireisin askelin kohti suurta toimistorakennusta.

-No niin, tässä varmaan oli kaikki tärkeimmät, vai olisiko sinulla vielä jotain kysyttävää ? jakkupukuinen, terävänenäinen henkilöstöpäällikkö kysyi.
-Ei, eipä kai. Olette kertoneet mielestäni kaiken oleellisen. Pinja katsoi seinällä roikkuvaa kalenteria, jonka kuvassa joku omituinen meren eliö päästeli kuplia suustaan.
-Selvä. Me sitten soitellaan täältä, kun kaikki haastattelut on tehty ja päätämme kenet valitsemme.
Nainen nousi seisomaan. Pinja tarttui löysään, kylmähköön käteen ja poistui pröystäillen sisustetun sisääntuloaulan kautta hisseille. Ällöttävä ihminen, hän mietti odotellessaan hissin tuloa. Alas mennessään Pinja päätti soittaa äidilleen. Kännykkään oli tullut uusi viesti. Joku oli soittanut vastaajaan. Pinja poimi vastaajan numeron näytöltä ja nosti kuulokkeen korvalleen.
-Teille on kaksi viestiä.
Äänimerkin jälkeen kuului putkimaista huminaa, niin kuin joku olisi kävellyt tunnelissa puhelimen kanssa. Sitten alkoivat omituiset äänet. Aivan kuin joku olisi lyönyt metallisia häkkejä vasaralla. Lyönneissä oli tietynlainen rytmi. Pinja kuunteli kummissaan myös toisen viestin. Se oli täysin samanlainen. Tutkiessaan soittajan numeron hän näki niiden lähettäjän olleen äidin. Olisiko äidin kännykkä jäänyt vahingossa lukitsematta ja puhelimen ollessa painautunut, vaikka taskussa, se olisi ottanut Pinjan pikavalintanumeron. Omituista, että viestejä siinä tapauksessa oli kaksi perän jälkeen. Pinja näppäsi äitinsä numeron ja jäi kuuntelemaan hälytysääntä.

-Halloo, äidin ääni vastasi hetken kuluttua.
-Moi minä tässä. Hei mistä sinä oikein soitit mun vastaajaan. Tosi omituisia ääniä.
-Soitin vastaajaan ?
-Niin mun vastaajassa oli kaksi viestiä sun numerosta ja niissä kuului vain sellaista omituista kalketta ja huminaa.
-En minä ole soittanut sinun vastaajaasi. Kyllähän minä pari kertaa olen soitellut, mutta sulkenut ennen kuin vastaaja on käynnistynyt.
-Ai jaa, no tosi omituista. Missä päin sä muuten olet tällä hetkellä, Pinja kysyi.
He istuivat keskustan suositussa kahvilassa. Pinja kertoi työhaastattelustaan ja äidin kulmat rypistyivät, kun Pinja haukkui henkilöstöpäällikköä kuivaksi kuikaksi. Äiti ei kuitenkaan sanonut mitään ääneen. Sitten äiti halusi kuulla tyttärensä vastaajassa olevat omituiset viestit. Pinja valitsi vastaajan numeron ja ojensi kännykkänsä äidilleen. Tämä kuunteli keskittyneenä ja ojensi lopuksi puhelimen takaisin.
-Tosi erikoinen juttu. En ole tänään käynyt muualla, kuin viemässä roskat kaupunkiin lähtiessäni tuossa tunti sitten. Ei siinä matkalla mitään tuollaista ääntä muistaakseni ollut.
He erosivat kahvilan ovella. Äiti halasi tytärtään keskellä jalkakäytävää, Pinja voi vaikeasti. Joku vielä luulisi heistä mitä tahansa. Pinja suunnisti suuren tavaratalon alusvaateosastolle. Oli pakko saada hypistellä uusia mallistoja aika ajoin. Nyt ei kylläkään ollut varaa ostaa mitään, mutta näyteikkunashoppailu oli hyvä tapa unohtaa miinuksella oleva tili ja maksamattomien laskujen vuori. Ei kulunut pitkääkään aikaa, kun myyjä jo tuli kysymään voisiko auttaa. Pinja sanoi vain katselevansa, mutta myyjä jäi silti lähelle häntä, muka järjestelemään jotain. Ihan kuin minä olisi joku myymälävaras, Pinjaa suututti ja hän poistui tavaratalon hisseille. Hississä oli yksi ihminen menossa alaspäin. Pinjan päässä kohisi äskeinen turha epäily niin, ettei hän huomannut painaa oikeaa nappia. Hissi pysähtyi parkkihallin alimpaan kerrokseen. Oven auetessa Pinja automaattisesti astui ulos hissistä. Huomatessaan erehdyksensä Pinja kääntyi palatakseen hissiin. Oven edessä Pinjan kanssa matkustanut mies seisoi liikkumatta paikallaan. Mies ei väistynyt ja hissin ovi sulkeutui miehen selän takana. Pinja yritti kiertää miehen ohi painaakseen ylöspäin osoittavaa nappia. Sormen ollessa juuri koskettamassa nuolta, Pinja tunsi pistoksen kaulallaan. Hän kääntyi pidelleen kädellään pistoskohtaa. Mies oli kadonnut. Samassa Pinjan katse alkoi hämärtyä ja hän tunsi polviensa alkavan pettää.

Pinjan tajuntaan porautui metallinen kalke. Hän yritti avata silmiään, mutta niiden eteen oli kiedottu jotain. Hän koetti liikauttaa käsiään, mutta ne olivat jossain kiinni. Hän tunsi aavistuksen kylmän metallin kosketuksesta paljaiden ranteidensa iholla. Rummuttava ääni iski hänen korviinsa. Hän tunsi suussaan olevan jotain karheaa ja niljakasta. Kuin jokin kangassuikale olisi tungettu sinne. Hän pystyi hengittämään ainoastaan nenänsä kautta. Nenä tuntui kuivalta ja äkillinen kauhu siitä, että ilma ei kulkisikaan sierainten kautta sai hänen sydämensä tykyttämään onton kiivaasti. Häntä värisytti, kun hän tajusi olevansa ilman vaatteita. Pinja taisteli itkua vastaan, kuumat silmät siteen alla kirvelivät. Äkkiä hän tajusi kuulleensa tuon hakkaavan ääneen aiemmin. Viestit. Hänen vastaajassaan olleet viestit. Yhtäkkiä hänen alastomalla ihollaan tuntui viileä ilmavirta. Joku oli selvästi samassa tilassa. Pinja kiemurteli, mutta vain metalliin iskeytyvän metallin ääni kuului. Sitten hän tunsi jälleen liikettä lähellään. Happamen tuoksuinen hengitys huokui Pinjan nenään ja miltei saman tien tuntui nihkeän tuntuinen kosketus oikean rinnan kohdalla. Vieras hengitys tihentyi huohotukseksi. Metallisen kalkkeen pauhatessa Pinja pystyi erottamaan läheltään pienempää metallista ääntä. Samanlaista ääntä tuli, kun veitsiä otettiin laatikosta pöytää kattaessa. Vieraan hengitys oli muuttunut katkonaiseksi ja työlääksi. Pinja puristi silmänsä tiukasti kiinni siteen alla. Äiti, auta, äiti !

Puhelin soi. Unisen haparoiva käsi löysi kuulokkeen ja nosti sen unen sekoittaman tukan peittämälle korvalle.
-Mmhh…
-Äiti tässä. Onko kaikki kunnossa ?
-On, miten niin.
-Ei kun ajattelin vain. Eikös sinulla ole tänään se työhaastattelu.
-Joo, mutta vasta parin tunnin päästä.
-Sen jälkeen voitaisiin mennä vähän ostoksille. Katsotaan vaikka niitä uusia alusvaatteita. On sitten mukavampi etsiä työtäkin. Niin jos haluat, tietenkin.
-Äiti. Sä olet paras, totta kai mulle sopii.
Pinja nousi puhelun jälkeen ja valmisti aamiaista. Hän hyräili radion mukana ja liikkui asunnossaan leijuvin askelin. Olo tuntui jotenkin kumman kevyeltä. Hän kävi hakemassa sanomalehden ja puhalteli kuumaan teehen selaillessaan. Hänen silmänsä keksivät uutisen. Lukiessaan hän tunsi omituisen värähdyksen lävistävän koko olemuksensa. Hän kietoi pehmeän aamutakin tiukemmin ympärilleen.

”Poliisi on vanginnut keski-ikäisen miehen epäiltynä viiden nuoren naisen murhasta. Yksityiskohtia ei ole annettu julkisuuteen, mutta poliisin edustajan mukaan tekoihin liittyi suurta julmuutta. Mies oli todennäköisesti huumannut naiset ja vienyt heidät pienteollisuusalueella sijainneen asuntonsa kellariin, jossa uhreja oli raa’asti pahoinpidelty ja lopulta surmattu. Poliisin tiedottajan mukaan tutkimuksiin johtanut vihje tuli toistaiseksi tuntemattomalta naishenkilöltä. Poliisi pyytääkin vihjeen antajaa tai jotain tästä tietävää ottamaan yhteyttä.”

0 kommenttia:

Blogger Templates by Blog Forum