Parasta palvelua

Harmaan kostea pimeys sivalsi naisen kasvoihin ostoskeskuksen pysäkillä. Hän veti hupun päänsä suojaksi ja suunnisti lätäköitä väistellen liikennevaloja kohti. Painettuaan jalankulkijanappia hän kohensi kaulahuiviaan. Kylmä viima etsiytyi hihojen suusta ja sai hänet pistämään kädet taskuihin. Täpötäysi bussi, jonka ikkunat olivat kuraisen sumeat, kaasutti päin keltaisia ja valoissa seisoja joutui ottamaan pari askelta taaksepäin väistääkseen roiskuvaa loskaryöppyä. Kiljuvien jarrujen äänen tahdittamana nainen lähti ylittämään katua. Pomon tylyt sanat kaikuivat hänen päässään. Epäsuora uhkaus oli iskenyt kuin salama juuri ennen kotiin lähtöä. Vaikea taloudellinen tilanne, mahdolliset uudelleen järjestelyt, lomautus. Tultuaan kadun toiselle puolelle nainen jäi hetkeksi seisomaan jalkakäytävän sivuun ja korjasi reppunsa asentoa. Kuumotus hänen silmiensä takana kävi sietämättömäksi. Kaksitoista vuotta ahkerointia ilman napinaa. Pitkiä nurisematta raadettuja iltoja. Murehdittuja viikonloppuja, levottomia unia. Miten tämä voi olla mahdollista? Eihän hän koskaan ollut tehnyt mitään väärin, ei koskaan arvostellut johtajia, ei sanonut ei. Miten hän nyt selviäisi kaikista lainoistaan.

Parkkipaikkaa ympäröivien, tuulen riipimien puiden takaa välkkyi marketin mainosvalo. Raskain askelin nainen lähti kipuamaan mäkeä ylös. Kaupan takapihalla seisovat tyhjät häkit näyttivät pysyvän paikoillaan juuri ja juuri. Tuuli riepotteli banaanilaatikoita ja muovikasseja lastauslaiturin alla. Kaupan sivussa kulki kapea polku. Keskittyen pysymään pystyssä pää painuneena nainen säikähti, kun äkkiä hänen edessään seisoi tumma hahmo. Herätettynä näin omista ajatuksistaan nainen tunsi sydämensä pamppailevan toppatakin uumenissa. Hän astahti vaistomaisesti polun sivuun. Hetken vallitsi hiljaisuus, vain ohivirtaavan ilman ujellus säesti pimeällä tiellä kohtaavia. Juuri, kun nainen todella alkoi hermostua, vastaantulija lähti liikkeelle. Nainen oli oppinut tunnistamaan asuinalueensa ihmiset ulkonäöltä, mutta hänen ohitseen raskain askelin etenevä pitkä, laiha, partasuinen mies oli hänelle täysin tuntematon.

Miehen ollessa aivan kohdalla nainen sai omituisen tunteen, kuin jokin olisi vavisuttanut maata hänen allaan. Nainen kääntyi katsomaan tuon hiljaisena pysyneen hahmon katoamista pimeyteen. Lopulta nainen astui takaisin polulle ja puolijuoksua saapui marketin ovelle. Hän pysähtyi vetämään henkeä ja laski märäksi muuttuneen huppunsa ennen kuin astui liukuovien eteen. Äänettömästi ovet aukesivat ja tömistellen loskaa jalkineistaan tuulikaapin kuramatolle nainen pudisteli päätään, kuin saadakseen siellä kummittelevat kuvat poistumaan. Pomon vakavat kasvot sekoittuivat hänen kohtaamansa oudon vastaantulijan hahmoon. Tuulikaapin lasiovessa oli marketin sinisen julisteen alalaitaan kiinnitettynä keltainen lappu, johon oli mustalla tussilla tekstattu talvisunnuntaiden aukioloajat. Nainen astahti eteenpäin ja keskittyi tulevien ostoksiensa suunnitteluun. Hän otti ostoskärryt ja katseli samalla kassoille muodostuneita työstä palanneiden jonoja. Kassat vetivät ostoksia lukulaitteen silmien editse, kiitokset ja olkaa hyvät leijuivat vaimeina ojennettujen korttien ylitse. Sähköinen portti aukesi ja hän kohdisti katseensa vihannestiskiin.

Mies pysähtyi parkkipaikan laidalla. Hitaasti hän käänsi katseensa marketia kohti ja jäi tuijottamaan huppunsa uumenista välkehtivin silmin. Näytti siltä, kuin hän kasvanut pituutta seistessään siinä epätasaiseksi tallatun sohjon keskellä. Alas syöksyvä räntäsade ei häirinnyt hänen keskittynyttä olemustaan.

Nainen oli juuri ojentamassa kättään kohti maitotölkkiä, kun radiosta soiva taustamusiikki yhtäkkiä vaimeni ja kuului kovaääninen rapsahdus. Maitokaapin valot sammuivat. Tölkki liukui naisen hämmästyksen voimattomaksi muuttamasta kädestä lattialle, iskeytyi klinkkeriin ja jäi hieman tutisten pystyasentoon. Nainen katsahti vaistomaisesti ylös katonrajassa roikkuvia kovaäänisiä kohti. Niistä alkoi kantautua matalaa surinaa, jota kuunnellessaan hän tajusi, ettei mitään muuta ääntä kuulunut koko kaupassa. Hän laski katseensa, eikä nähnyt ketään. Hän nosti maidon lattialta kärryynsä ja lähti varovasti kohti ensimmäistä hyllyvälikköä. Ei ketään, niin kuin ei seuraavassakaan. Kolmannesta väliköstä hän kurkkasi kassoille päin. Vain yhdellä kassalla istui siniseen asuun pukeutunut nainen. Siniasuinen nainen oli kääntynyt poispäin ja näytti kumartuneen katselemaan jotain kassan takana olevaa. Mihin kaikki muut asiakkaat olivat menneet, nainen mietti ja tunsi samalla epämääräistä pahoinvointia. Hän hylkäsi ostoskärrynsä makeishyllyn päätyyn ja suunnisti askeleensa. kohu kassaa ja ulko-ovea.

Mies kokeili marketin takaoven kahvaa. Se ei antanut periksi. Mies piti edelleen kiinni metallisesta kahvasta ja veti syvään henkeä. Pimeän sateiselle lastauslaiturille osui heikko valon kajastus, kun hehkuva säde miehen silmistä osui kahvaa pitelevään käteen. Mies käänsi jälleen kahvasta ja tällä kertaa se antoi periksi. Hitaasti mies avasi oven ja astui sisään kolkkoon varastotilaan.

Lähestyessään kassalla istuvaa hahmoa nainen kurkki ympärilleen nähdäkseen edes jonkun toisen ihmisen. Mutta kaupan neonvalojen valaisema tila oli autio. Kovaäänisistä kaikuva surina oli tasaisesti koventunut hänen liikkuessaan. Takana pimeäksi jäänyt maitokaappi sai hänen mielensä levottomaksi. Hän katseli ulko-ovelle ja ihmetteli miksei kukaan tullut sisään. Tuulikaapin valot sammuivat. Naisen silmien rekisteröidessä tapahtunutta, alkoivat lamput yksi kerrallaan pimetä. Lopulta vain kassan kohdalla oleva valokyltti hohti keltaista valoa siniasuisen kassanaisen selkämykseen. Nyt jo paniikin aavistava nainen tunsi jalkojensa liikuttamisen olevan äärimmäisen vaikeaa. Lihaksista pakeni veri ja hänen vatsalihaksensa jäykistyivät tehden kipeää. Hän tuli kassassa istuvan naisen kohdalle. Häntä halutti sanoa, ettei tällä kertaa ostanut mitään, mutta hänen kurkkuaan kuristi, kuin näkymätön koura olisi tarttunut siihen, eikä hän saanut kuiskaustakaan ulos suustaan. Hän otti seuraavan vaivalloisen askeleen katse tarkasti kiinni kassanaisen selkämyksessä. Tuulikaapille oli ehkä kahdeksan askeleen matka. Hän tunsi pakonomaista tarvetta rynnätä juoksuun. Samassa siniasuinen selkä värähti. Hitaasti kassalla istuneen naisen vartalo valahti alas korkealta jakkaralta ja lysähti näkymättömiin. Vaistomainen huoli toisesta ihmisestä voitti hetkeksi pelon ja nainen siirtyi kassan sivulla olevalle aukolle. Hän kumartui lattialla omituisessa asennossa makaavan ihmishahmon lähelle. Vieläkään hän ei pystynyt näkemään tämän kasvoja. Nainen katsoi silmiään siristellen näkisikö hengityksen liikkeitä. Mutta hahmo oli liikkumaton. Lopulta hän ojensi kätensä koskeakseen lattialla makaavan selkää. Kun hänen kätensä osui naisen paidalle, liikkeen viimeinenkin valo sammui. Oli pilkkopimeää eikä hän hetkeen saanut ajatuksiaan liikkeelle. Hänen kätensä alla naisen olkapää tuntui t-paidan läpi kuumalta.
- Hei, onko kaikki hyvin ?, nainen viimein sai sanottua rahisevalla äänellä. Ei vastausta.
- Haloo, onko täällä ketään, täällä tarvittaisiin apua. Korotettu ääni riipi naisen ahtaaksi käynyttä kurkkua ja kysymys jäi roikkumaan kassan alla olevaan tilaan.
Kovaäänisen surina oli nyt jo häiritsevän kovaa.

Mies seisoi hievahtamatta paikoillaan maitokaapissa. Hän kuunteli keskittyneenä. Surinan voimistuessa hänen suunsa taipui hymyn tapaiseen. Kun vaimea ihmisääni saavutti hänen korvansa, hän avasi suunsa ja henkäisi. Näkymätön energia vapautui ulos hengittäessä ja samalla hänen olemuksensa alkoi sulautua jugurttipurkkien rivistöön. Klinkkerilattiassa näkyi miltei huomaamaton värinä hänen uuden materiattoman hahmonsa siirtyessä leipähyllyyn käyden läpi paahtoleipien rivistön. Taakseen hahmo jätti höyrystyneiden muovipussien armeijan Tultuaan hyllyn päätyyn läpinäkyvän vesikuplan kaltainen hahmo jäi paikoilleen ja jäykistyi liikkumattomaksi.

Kukaan ei vastannut. Hänen kätensä alta oleva naisen olkapää muuttui yhä kuumemmaksi. Hän nosti varovasti päätään, mutta heitä ympäröi vain pimeys ja korvia vihlova surina. Yhtäkkiä hän tunsi liikettä kätensä al1a.
- Miten te voitte? nainen sanoi helpottuneena ja taputteli heräävää hahmoa hellästi.Tämä liikahti uudelleen ja kassan numerokyltissä alkoi välähdellä keltainen valo. Siniasuinen nainen alkoi nousta. Auttamaan tullut nainen siirtyi hieman taaksepäin, jotta toinen pääsisi ylös. Kun siniasuinen oli noussut jaloilleen ja nainen aikoi juuri sanoa olevansa iloinen, ettei toiselle ollut käynyt huonosti, tämä kääntyi naista kohti. Keltaisen valon väikkyessä, veren punaisina hehkuvat silmät tuijottivat läpitunkevasti kelmeiden kasvojen keskeltä. Nainen otti vaistomaisesti askeleen taaksepäin, mutta vastassa oli seinä ja hän jäi paikoilleen kuin halvautuneena. Olennosta hehkuva kuumuus sai hien nousemaan naisen kasvoille. Hehkuvien silmien katse porautui hänen sisäänsä ja nainen tunsi menettävänsä lihastensa hallinnan.

Mies näki. polulla vastaan tulevan naisen jo kaukaa. Nähdessään tämän säpsähtävän ja astuvan polun sivuun, mies jäi paikoilleen. Marketin mainosvalon himmeässä hehkussa mies lähetti kädestään pienen kiiltävän, lähes näkymättömän sähinkäisen naista kohti.

Nainen katsoi kaikkoavaa vierasta miestä. Hän tunsi jostain kumman syystä tarvetta lähteä miehen perään. Aivan kuin hänen pitäisi sanoa tälle jotain todella tärkeää. Nainen puisteli päätään kummastuneena tästä omituisesta mielijohteesta ja palasi polulle. Tullessaan marketin liukuovien eteen hän äkkiä seisahtui. Hän tuijotti sisään tuulikaappiin. Vieraan miehen partaiset kasvot nousivat. hänen silmiensä eteen. Hän otti käden pois taskustaan ja koetteli sormella otsansa keskellä tuntuvaa kihelmöivää kohtaa. Äkkiä, kuin jokin olisi tönäissyt häntä, hän kääntyi ja lähti nopein askelin kotia kohti. Marketin ikkunaan teipattu sininen mainosjuliste viipyi hänen verkkokalvoillaan. PARASTA PALVELUA - JOKA PÄIVÄ.

0 kommenttia:

Blogger Templates by Blog Forum