Pyörä

Aino seisoi kampaamon kulmalla ja odotti Suskia. Sen piti aina koulun jälkeen mennä kotiin soittamaan äidilleen töihin, muuten sen äiti sai ihme hepuleita. Se oli uhannut laittavansa poliisit Suskin perään, jollei mitään kuulu tunti koulun loppumisen jälkeen. Hirvee nipo. Aino katseli pikkuveljensä Jonin sekoilua rivitalon Santerin kanssa. Pojat repivät ruohoa jalkakäytävän vierestä ja tunkivat sitä toistensa paidan kauluksista sisään. Koulureput olivat lentäneet sireenipuskan alle. Santerin äiti oli sunnuntaina huutanut niin että piha raikui pojalleen, ettei tällä olisi enää mitään asiaa Jonin kotiin. Santeri oli lauantaina tullut hakemaan Jonia ulos. Aino oli ollut Jonin kanssa parvekkeella ovikellon soidessa ja he olivat vain ehtineet paikalle todistamaan, kun äiti avasi oven, tuhisten itsekseen aika hyvässä nousukännissä. Äidin puheesta ei vieraammat välttämättä saaneet selvää. Sillä meni aina viina heti kielilihaksiin. Äiti oli sohlannut jotain uunissa polttamansa mustikkapiirakan kanssa. Santeri oli kieltäytynyt äidin tarjoamasta palasesta. Sitten Santeri oli halunnut vessaan ja oli nähnyt isän kaverin, Anden jättämän verisen ruiskun roskiksessa. Mitä se meni ihmisen roskia tonkimaan, Aino ajatteli. He olivat Jonin kanssa selittäneet Santerille tuttavien sokeritaudista. Mutta Santerilla ei kaikki ollut ihan kotona, se oli kertonut kaiken äidilleen, kuten aina. Kielikello ja mammanpoika. Suski ilmestyi naama virneessä.

-”Arvaa mitä. Mä saan tänään sen kännykän.” Suski hyppi Ainon ympärillä. ”Vähäks mä olen iloinen. Mennääks nyt kattoon sitä sun uutta pyörää ?” Isän kaveri oli lauantaina raahannut hienon vaihdepyörän rappuun ja ilmoittanut Ainolle, että se olisi hänen. Palkaksi hyvästä koulumenestyksestä. Isä oli nauraa rätkättänyt Ainon ilmeelle, kun he olivat lähteneet katsomaan pyörää. Aino oli ajanut myöhään yöhön pihaa ympäri. Joni riehui, kun se ei ollut saanut pyörää. Se oli huutanut ja itkenyt äitiä. Mutta siinä vaiheessa äiti oli jo sammunut olohuoneen sohvalle. Sieltä se oli joskus aamuyöllä kammennut itsensä parvekkeen ovelle. Isä ja Ande olivat juuri puhuneet jostain tosi tärkeästä ja vetäneet tupakkaa posket lommollaan. Aino oli käynyt monta kertaa sanomassa isälle, että tulisivat sisälle, naapurit kurkkivat parvekkeiltaan vihaisen näköisinä. Mutta isän puhetta ei pystynyt keskeyttämään. Kun äiti sitten oli alkanut raakkua jotain kirosanoja, isä oli tönäissyt sen päin nojatuolia. Tuoli oli siirtynyt ja heilauttanut kahvipöytää, jonka päällä olevat lasit ja pelikortit olivat levinneet pitkin lattiaa. Silloin isä oli suuttunut. Joni oli herännyt hirveään kolinaan sänky ja pyjama likomärkänä. Aino oli huutanut isälle, että jättäisi äidin rauhaan. Joni oli itkenyt eteisessä räkä valuen. Ande oli koko tapahtuman ajan vain istunut parvekkeella pois päin katsellen. Isän kaverit ei koskaan halunneet ottaa kantaa, isä oli niille kai liian tärkeä. Kun isä oli palannut parvekkeelle jatkamaan Anden kanssa, Aino oli antanut Jonille kuivan pyjaman ja vaihtanut lakanat. Sitten hän oli käynyt katsomassa äitiä. Tämä oli sammunut sohvalle kaljapullo kädessään. Aino oli ottanut pullon äidin kädestä ja laittanut sen pöydälle.

-”Joo, mennään.” Aino sanoi. Hän oli kuvaillut uutta pyöräänsä koulussa kaikille. Siinä oli vaihteet ja käsijarrut, Ja tosi leveät maastorenkaat. He kävelivät mäkeä ylös nurmikossa makaavien Jonin ja Santerin ohi.
-”Joni hei, älä viitsi sotkea vaatteita.” Aino huusi veljelleen. Isä ei koskaan huutanut Jonille sotkemisesta, Ainolle kyllä. Että ison siskon piti vähän katsoa perään. Aino oli alkanut itse pestä omia vaatteitaan. Äiti onnistui aina värjäämään kaikki siniseksi tai punaiseksi.
-”Joo, joo. Turpa kiinni Aino.” Joni näytti keskisormea.
-”Itelles.”

Aino avasi kellariin johtavan oven ja napsautti valot pitkään käytävään. Pyöräkellarin ovi oli tosi tiukka ja kesti hetken, ennen kuin Aino sai sen auki.
-”Saanksmä sitten kanssa ajaa sillä ?” Suski kysyi heidän astuessaan sisään.
-”Joo, totta kai. Mutta vaan tässä pihalla.” Aino laittoi valot ja katsoi paikkaa, johon hän oli eilen illalla pyörän jättänyt. Se oli tyhjä ! Aino tutki koko pyöräkellarin, mutta pyörää ei näkynyt !
-”Hei, onkse tää ?” Suski seisoi yläkerran naisen violetin pyörän vieressä. Ainon päässä lonksutti tyhjää.
-”Ei… kun mä en muistanutkaan, että isä lupasi viedä sen tänään huoltoon. Siinä oli jotain häikkää vaihteissa. Miten mulla voi olla niin huono muisti.” Suski katsoi Ainoa epäilevästi, mutta uskoi lopulta. Tullessaan pihalle, Aino sanoi käyvänsä viemässä repun kotiin. Suski jäi odottamaan. Äiti oli kotona pelkkä alushame päällään.
-”Aino, joko se koulu loppui ?”
”Mitä sä kotona teet äiti, eiks sulla pitäs olla työpäivä.”
-”Mulle tuli kipee olo töissä ja lähdin pois. Taitaa olla jotain flunssaa.” Aino huomasi keittiön tiskipöydällä litran keskiolutpullon, korkki oli äidin kädessä.
-”Missä mun pyörä on ? Se ei ollut kellarissa.” Aino kysyi.
”Pyörä ? Ai se, Ande soitti ja kävi hakemassa sen.”
-”Mutta se oli mun pyörä !” Ainon poskia kuumotti.
-”Miten niin sun pyörä. Älä nyt sekoile siinä. Kyllähän sä tiedät, että Ande myy kaikkea mitä vaan käsiin sattuu. Nytkin sille oli ilmaantunut joku ostaja sille pyörälle. Mikä teitä kakaroita oikein vaivaa, pitääkö aina uskoa kaikki.” Ainon silmiin olivat puristuneet kuumat kyyneleet.
-”Älä nyt alota Aino.” Äiti kääntyi ja otti pitkän hörpyn ruskeasta pullosta. Aino syöksyi makuuhuoneeseen ja heitti repun nurkkaan. Matskun koe leijaili lattialle. 10+.Todella hienoa Aino, opettaja oli sanonut hänelle ja taputtanut vielä olkapäälle. Ainon teki mieli huutaa ja raivota. Mutta kuullessaan äitinsä aikaansaamia kolistelun ja manailun ääniä, hän henkäisi syvään. Mitä väliä? Hän irrotti repustaan avainketjun. Hän odotti kunnes äiti meni pullon kanssa olohuoneeseen ja livahti ulos pihalla odottavan Suskin luo.

0 kommenttia:

Blogger Templates by Blog Forum