Roskiskissa

Emäntä on välillä tylsä ja täydellisen välinpitämätön lemmikkinsä hyvinvoinnista. Niin kuin nyt esimerkiksi tämä keittiössä käynti. Miten voi naisihminen hypätä ruokapaikan kynnyksen yli sen seitsemän kertaa peräjälkeen, muistamatta suorittaa tärkeitä tarkistustoimenpiteitä. Vaikka kuinka istuksin posket lommolle vedettynä tyhjän ruokakipon vierellä, ei oikeaa reaktiota synny. Okei, panokset kovenevat kerta kerralta, seitsemännellä kerralla saatan jonkin aikaa istuskeltuani ottaa vauhtia ruokailuastioiden alusmatosta. Usein tämä temppu saakin emännän edes kumartumaan ruokapaikkaa kohti, rätti kädessään. Tyhjentyneen vesikupin se yleensä kuitenkin vain täyttää ja höpisee jotain käsittämätöntä sotkemisesta. Puhdasta vettähän siinä vain roiskuu.

Aika ajoin käy pännitsemään emännän täydellinen unohtuminen tietokoneen eteen. Siinä se näpyttelee ja sormeilee hiiren nappuloita. Silloin hän ikään kuin kokonaan unohtaa jopa ruokapaikalla käymisen. Joskus ahtaudun ahtaaseen koloon monitorin ja tietolaatikon väliin. Vaatii muuten huomiota herättävää akrobatiaa mennä sinne pää edellä ja kääntyä sitten oikein päin. Kovaäänisen eteenpäin töniminen saa emännän usein keskeyttämään kirjoittelun. Jos näin ei käy, on ihan hyvä kikka venytellä vähän enemmän, jolloin näppis putoaa hänen syliinsä. Muuten hyvä keino, mutta aiheuttaa säksätystä. Ellei vieläkään ilmene liikettä ruokapaikan suuntaan, saatan nousta istuvaan asentoon ja järsiä tietolaatikon tai näppäimistön nappuloita nälkäisen näköisellä vimmalla. Kumman lunkina emäntä yleensä kuitenkin vain ohjailee minut taitavasti ikkunalaudalle istumaan. Ja jatkaa näpyttelyä.

Ikkunalla on kaikenlaista kivaa tavaraa, jota voi joko tiputella taikka järsiä. Vaikka ei oikeasti ole kovinkaan kiva suussa kynttilän tai lyijykynän maku. Kun kaikki mahdollinen on tiputettu, eikä mitään tapahdu on aika hypätä lattialle. Emännän jaloissa on roskis. Se on yleensä täynnä paperilappusia, kaupan kuitteja ja muuta pientä. Aloitan varovan tiedustelevasti puremalla ämpäriä. Sitten yleensä siirryn suoraan asiaan, eli hyökkään pää ja jalat edellä roskiksen sisään ja pengottuani aikani, kaadan koko hoidon emännän jalkoihin. Jos kirjoittelu yläpuolella ei mitenkään taukoa, otan kuitit käsittelyyn. Tassulla kiinni kulmasta ja hampailla pieneksi silpuksi koko moska.

Lopulta jokin näistä tai kaikki yhdessä tuottavat tulosta ja oikea kaappi avataan, oikea paketti otetaan ulos ja tyhjään ruokakuppiin satelee mainiota mannaa. Ihmeellistä, tuntuu kummasti siltä, että tämä tapahtuisi aina samoihin kellon aikoihin. Höpsis, eihän tuollainen voi pitää paikkaansa, kyllä se vaan on pitkällisen vihjailutyön tulosta, joka päivä.

terveisin Jami

0 kommenttia:

Blogger Templates by Blog Forum