Kauhea kaamos
21.5.2008 by Katili
Täytyy olla varovainen, jos nukkuu pommiin saattaa jäädä päivän valo näkemättä. Eilen istuin maanantaibussissa ja katselin harmaata ja mustaa, sisällä ja ulkona. Ei kukan kukkaa, ei värin häivähdystä. Kauhea kaamos on iskenyt ja me pukeudumme surullisiin väreihin ja otamme kasvoillemme synkeimmät ilmeemme. Olisiko niin, että jos joku marraskuussa ruuhkabussissa hymyilee, voisimme pitää häntä hulluna ? Hymyilin ajatukselleni ja jäädessäni pois huomasin erään harmaapäisen herran tuijottavan minua pelokkain katsein. Tsop ! Eipäs järkytetä kansakuntaa.
Poikkeilu saa muutenkin aikaan hiljaisuutta väärissä paikoissa. Kyräilyyn taipuva suomalainen tavis, ikuisen itsetunnon sankarillinen etsijä, ei hyvällä katso ihme liehakoitsijoita ja tyhjän päällä steppaajia. Esimerkiksi, jos olet työtön pitää sinun olla rakennustyötön, tietyötyötön, tehdastyötön tai edes kuljetustyötön. Ja työtön istuu toppatakki päällä kantapubissa muiden työttömien kanssa ja kuuntelee jukeboksista viisitoista kertaa Viidestoista yö. Ei hyvällä katsota runon rustaajia, ei pankkityöttömiä, toimistotyöttömiä, ei esimiestyöttömiä. Eikä työttömiä koulun penkille istahtavia aikuisia myöskään suvaita. Eikä lainkaan käy laatuun, että tehtäisiin työtä omaksi iloksi, ilman peruspäivärahaa.
Jaa jaa, mutta on Suomessa sentään kehitystäkin tapahtunut. Siellä paikallispubissa voi nykyään jo nähdä uuden ryhmän suomalaisia. Yrittäjäeläkeläiset. Ensin on saatu loistava liikeidea, niin kuin esimerkiksi, että otetaan toisten ihmisten rahoja ja sijoitetaan ne jonnekin. Jos ne katoavat, menee ensin ne vieraiden rahat, sitten sukulaisten rahat, menee perhe, auto ja koira. Lopuksi jää vain onneton työuupunut yrittäjäparka. Hurraa tästä edistyksen suurharppauksesta. Ehkä jo lähivuosina näemmekin pubien hedelmäpelijonoissa kaksieuroiset kämmenissään, sulassa sovussa viikonloppuisien kanssa, kaksikymppisten it-maailmasta ulos lentäneiden pelivelhojen joukon.
Poikkeilu saa muutenkin aikaan hiljaisuutta väärissä paikoissa. Kyräilyyn taipuva suomalainen tavis, ikuisen itsetunnon sankarillinen etsijä, ei hyvällä katso ihme liehakoitsijoita ja tyhjän päällä steppaajia. Esimerkiksi, jos olet työtön pitää sinun olla rakennustyötön, tietyötyötön, tehdastyötön tai edes kuljetustyötön. Ja työtön istuu toppatakki päällä kantapubissa muiden työttömien kanssa ja kuuntelee jukeboksista viisitoista kertaa Viidestoista yö. Ei hyvällä katsota runon rustaajia, ei pankkityöttömiä, toimistotyöttömiä, ei esimiestyöttömiä. Eikä työttömiä koulun penkille istahtavia aikuisia myöskään suvaita. Eikä lainkaan käy laatuun, että tehtäisiin työtä omaksi iloksi, ilman peruspäivärahaa.
Jaa jaa, mutta on Suomessa sentään kehitystäkin tapahtunut. Siellä paikallispubissa voi nykyään jo nähdä uuden ryhmän suomalaisia. Yrittäjäeläkeläiset. Ensin on saatu loistava liikeidea, niin kuin esimerkiksi, että otetaan toisten ihmisten rahoja ja sijoitetaan ne jonnekin. Jos ne katoavat, menee ensin ne vieraiden rahat, sitten sukulaisten rahat, menee perhe, auto ja koira. Lopuksi jää vain onneton työuupunut yrittäjäparka. Hurraa tästä edistyksen suurharppauksesta. Ehkä jo lähivuosina näemmekin pubien hedelmäpelijonoissa kaksieuroiset kämmenissään, sulassa sovussa viikonloppuisien kanssa, kaksikymppisten it-maailmasta ulos lentäneiden pelivelhojen joukon.
